Tosiasiassa festivaalit ovat rakkauden etsinnän suhteen melko haasteellinen paikka. Valinnanvaraa on yksinkertaisesti liikaa, alue on laaja, seurueet melko suuria ja ihastuksen kaverit todennäköisesti urpoja örveltäjiä. Myös erilaiset alkoholiviritykset saattavat hämätä rakastunutta festarikansalaista: Ruisrockissa näkyi monta venähtänyttä naamaa, kun porttien ulkopuolella uhkealta vaikuttanut neito siemaisi sisään päästyään rintansa pillillä naamaan ja lähti hoipertelemaan kohti bajamajaa.
Jos festarirakkauden onnistuu löytämään, kannattaa siitä pitää kaksin käsin kiinni, sillä kerran hukuttuaan Rakkaus ei todennäköisesti enää festivaalikansan joukosta löydy. Mikäli puhelinnumero on ollut oikea, ei yhteyttä siihen saa ennen maanantaiaamua, festivaalialueen jo tyhjennyttyä. Rockin pölyjen karistua se kaukosuhde ei ehkä tunnukaan niin hyvältä idealta, eikä se häseltäminen kosteassa teltassa ehkä ollutkaan ihan niin maaginen elämys. Plussana mainittakoon, että kolmen päivän suihkuttomuus, levinneet meikit ja yleinen festarirähjäisyys takaavat sen, että ihastus tuskin näyttää kaupunkiin päästyään enää yhtään huonommalta, vaan ainoastaan kaunistuu tai komistuu. Efekti on käänteinen erinäisiin puku- ja muihin virallisempiin tilaisuuksiin nähden.
Kaikki on kuitenkin mahdollista ja Ilosaarirockin 20 000 kävijän joukossa varmasti pari todellista Helmeä kenelle tahansa. Ja jos maanantaiaamuna löytää itsensä yksin aamujunasta, ei vielä ole syytä huoleen: vielä on festarikesää jäljellä!
Viikonloppua odottaessa voi virittäytyä rentolavan tunnelmaan vaikkapa The Capital Beatin avulla. Nähdään Laulurinteellä!