Sunnuntai-iltana maisema vaihtui alle kahdeksassa tunnissa aurinkoisesta Laulurinteestä sateiseen Pasilaan rokkijunan kiidättäessä 13 vaunullista elähtänyttä festarijätettä kotiseuduilleen. Ilosaarirock 2009 on päättynyt, viimeinenkin festarikansalainen ohjattu kotiinsa ja Laulurinne toivottavasti saatu siivottua inhimilliseen kuntoon yli kolmivuorokautisen sekoilukarnevaalin jäljiltä.
Viikonlopun festari sisälsi kaikki festarin peruselementit: kärtsännyt nenä, teltasta syyhkitty lompakko, mahtava tunnelma ja järkyttävä maanantaiolo. Keikka-wise Ilosaari tarjosi juuri sitä, mitä saattoi odottaa: yksikään keikka ei varsinaisesti räjäyttänyt ainakaan omaa tajuntaani, mutta monet hyvät setit lämmittivät silti juhlijan mieltä. Ilahduttavina esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa rentolavan Puppa J ja Tuomo. Parhaana keikkana mieleen jäi aina mahtavan livebändin Egotripin sunnuntainen veto.
Suurimmasta festivaaliparadoksista vastasi jo totutusti Disco Ensemble joka siis perinteisesti jäi näkemättä, vaikka kiinnostusta olisi ollut. Eräs kokenut festarikansalainen tiivisti asian näin: "Disco Ensemble on joka hiton vuosi lähes joka hiton festareilla. Siksi en ole koskaan nähnyt niitä." Second that.
Suurimmasta festivaalimysteeristä puolestaan vastasi lauantain päättänyt PMMP. Ihan kivan ja ainakin näennäisen energisen peruskeikan vetänyt tyttöduo riehui ja kiroili lavalla minkä ehti yli 1,5 tunnin ajan, ja silti useampi seurue tuomitsi keikan tylsäksi ja unettavaksi. Kukaa ei osannut sanoa, mistä ongelma johtui. Jos alkoholin kieltämättä mahdollinen vaikutus jätetään vertailun ulkopuolelle, jouduttaneen toteamaan että tämä on yksinkertaisesti nähty liian monesti. Uskotaan, tytöt, te kiroilette lavalla. Vittu jee.
Skarppi festarikansalainen saattoi tehdä Ilosaaressa 2009 muutamia merkittäviä huomioita niin itse festivaalista kuin suomalaisesta festivaalikansasta. Tärkeimmät Ilosaaressa 2009 tekemäni huomiot ovat nämä:
Ilosaaressa kaikki ovat frendejä keskenään. Juomaa, ruokaa tai tupakkaa voi huoletta pyytää keneltä tahansa. Pienin varauksin lähes kenen tahansa seuraan voi muitta mutkitta liittyä. Ilosaaressa kaikki 21 000 juhlijaa ovat yhteisessä festivaaliveneessä jonka moottorina toimivat aurinko, artistit ja se alkoholi.
Suomalaisilla on runsaasti uskomattoman epäviehättäviä tatuointeja. Esimerkkinä mainittakoon koko selän peittävä paskova tikku-ukko.
Ilosaaren paras leirintäalue on Linnunlahti. Väitetyt raviradan "paremmat bileet" ovat täyttä puppua niiden suusta, jotka ovat jostain syystä erehtyneet joskus leiriytymään kyseiseen mutalandiaan ja perinteisiin vedoten kieltäytyvät leiriytymästä oikeasti viihtyisään paikkaan.
Leiriytyessä on elintärkeää panostaa jonkin näkyvän maamerkin läheisyyteen. Vaihtoehtoisesti tämän maamerkin voi masinoida paikalle itse. Oma seepratelttamme loisti Linnunlahden tuhansien muiden telttojen joukossa kuin majakka, joka yön pimeydessä johdatti uupuneet festivaalikansalaiset kotiin.
Joensuussa on aina hyvä sää.
Raskaamman musiikin ystävät ottavat viikonloppuna suunnan kohti Porin Sonisphereä. Tämä blogaaja ottaa kuitenkin erittäin tarpeellisen festivaaliaikalisän ja lataa akkuja ennen elokuista Flow'ta ;).