Kun show on kestänyt vajaan tunnin ja artisti on tänä aikana laulanut todistettavasti yhden kappaleen, sanonut kerran "thank you" ja kerran kysynyt maagisen kysymyksen "whazzup Finland?", voitaneen todeta, ettei tällä hulabaloolla ole mitään tekemistä konsertin kanssa. Fiilis oli käytännössä kuin keskimääräistä paremmassa discossa, jos nyt sattuu pitämään discoista, joissa soitetaan vain yhden artistin musiikkia ja jonne pääsy maksaa kolminumeroisen summan. Edes keskelle hallia pystytetty pyöreä lava ei säväyttänyt, Metallica kun teki saman jo alkukesästä ja paljon suuremmalla tunteella, joskin hillitymmällä garderoobilla ja vähemmillä lanteenvetkuttajilla.
Eräs yleisön joukossa ollut ilmaisi asian näin: "Mitään odotuksia ei ollut ja silti petyin". Itsekin petyin, vaikka koin saavani juuri sitä, mitä olin odottanutkin. En voinut olla muistelematta alkukesän timanttista Bruce Springsteenin konserttia Ratinalla, vaikka vertailu Springsteenin kaltaisen laulajan ja Britney Spearsin kaltaisen konseptin välillä ei liene kovinkaan reilua tai edes perusteltua. Ilmeisesti olin kuitenkin salaa toivonut, että Britneystä olisi huokunut edes vähäinen Brucen kaltainen välittäminen tai kiinnostus yleisöään kohtaan. Väitetyistä liikakiloista en osaa sanoa juuri mitään, suurimman osan aikaa varsin taidokas taustatanssijaryhmä peitti tähtösen jos jonkinmoiseen sulkaan, huiviin tai sateenvarjoon.
Pisteitä on silti annettava äärimmäisen taidokkaasta lavashow'sta ja tunnelmasta, joka käsittämättömästi pysyi korkealla loppuun asti. Jos yleisö tuli katsomaan hienoa show'ta, niin sellaisen se myös sai. Pukeutumiseensa panostaneita tosifaneja ja heidän varauksetonta ihailuaan oli ilo katsella. Suurelle osalle heistä varmasti riitti se, että saivat katsella idoliaan sulkien ja huivien välistä reilun tunnin ajan. Ensi kerralla, kun itse haluan kuunnella CD:tä porukalla, riittänee taustalle vähempikin sirkus.
Alla vielä lyhyt klippi, jonka on kuvannut yksi arviolta 12 000:sta kuvauskieltoa noudattamatta jättäneistä.