Kuinka saada konserttiliput, case U2

Maanantaina moni repi hiuksensa päästä yrittäessään metsästää lippuna irkkubändi U2:n ensi vuoden konserttiin. Konsertti myytiin loppuun 25 minuutissa ja myynti ilmeisesti noudatti sitä tuttua kaavaa, jossa suurin osa myydään netissä, loput lippupisteen myyntipisteissä ja ärriltä vain murto-osa. Tässä muutamia vinkkejä ensi kertaa varten, jotka kannattaa pitää mielessä etenkin, jos tähtäimessä ovat tietyn hintaluokan tai katsomon liput.



1. Jos aiot mennä jonottamaan, mene ajoissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi maanantaina iskupaikoilla olisi kannattanut olla viimeistään aamuseitsemältä lipunmyynnin käynnistyessä klo 9. Helsingin seudulla on muutama paikka, joissa jonotus tapahtuu sisätiloissa, mikä nostaa mukavuutta huomattavasti etenkin syysmyrskyjen aikaan. Toisaalta myrsky saattaa varmistaa sen, että ulkojonotus vetää vähemmän porukkaa.

2. Älä yritä saada lippuja R-kioskilta. Ne systeemit menevät aina tukkoon. Siis aina.

3. Suurin osa lipuista myydään netin kautta. Nettilippukaupat ovat siis hyvä vaihtoehto, joskin myös se suosituin ja raivostuttavin. Nettikauppaan liittyy useita hyviä ohjenuoria.

Tutustu palveluun etukäteen ja hoida tarvittavat rekisteröitymiset hyvissä ajoin.

Varaudu siihen, että joudut taistelemaan asian kanssa. Edes maksamisvaiheeseen pääsyä ei voida pitää varmistuksena siitä, että olet ensi vuonna stadionilla hurraamassa. Älä siis jää tuulettamaan, ennen kuin olet saanut maksunkin hoidettua, vaan toimi mahdollisimman tehokkaasti.

Sinut tullaan heittämään ulos palvelusta 1-N. kertaa ja korvista nousevan höyryn määrä lisääntynee joka kerralla. Hermostuminen ei auta. Yritä rauhallisesti, mutta rivakasti uudestaan.

Nettikauppaan liittyvä, paras neuvoni on tämä: salaisuus on avata useampia välilehtiä. Avaa niin monta kuin kehtaat ja koet pystyväsi handlaamaan. Sen jälkeen anna refreshin laulaa. Voit seurata välilehtien tilannetta niiden otsikoista.



4. Live Nationin mielestä netti on varmin tapa saada liput haluttuun konserttiin. Välilehtikikkailun avulla sinun tulisikin onnistua. Vielä varmempaa on kuitenkin uhrata ne yöunet ja mennä tarpeeksi aikaisin jonoon. Kaikista varminta on liittyä artistin mahdolliseen fan clubiin ja nauttia mahdollisesta ennakkomyynnistä. Mikäli kyseessä on sinulle todella tärkeä konsertti, on fan clubin jäsenmaksu yleensä melko pieni hinta lähes varmasta lipusta lavan kupeessa. Fan club -käytännöt kuitenkin vaihtelevat, tsekkaa tapauskohtaisesti!

5. Mikäli kaikesta huolimatta jäät ilman lippua, älä vaivu epätoivoon. Yleensä lippuja palautuu varauksista takaisin myyntiin. Tätä kannattaa tiedustella lippupisteistä. U2:n kohdalla näin ei valitettavasti tapahdu, sillä varauksia ei tehty. Vaihtoehtojasi ovat:

- metsästää lippua trokareilta huuto.netistä
- vedota ylimääräisiä lippuja omaaviin ystäviisi ja niihin, jotka eivät lopulta pääsekään konserttiin. Huutele pitkin vuotta tarvettasi esim. Facebookissa. Tämä on kuin työnhaku. Valjasta heikot linkit käyttöösi.
- hakea töihin yritykseen, jolla uskot olevan U2 -lippuja. Otollisia positioita ovat erilaiset myynnin ja johdon tehtävät.
- hakea töihin vartiointifirmaan, jonka vastuulla stadionin turvallisuus on. Hyvässä lykyssä pääset kuuntelemaan konserttia aitiopaikalta lavan kupeesta ja törmäät Bonoon backstagella. Huonolla tuurilla ohjaat jurputtavia autokuskeja poikkeusreitille satojen metrien päässä stadionilta.
- kuunnella konserttia stadionin viereisiltä kallioilta. Säästitpähän rahasi.

Nähdään elokuussa stadionilla! ;)

Circus, feat. Britney Spears

Eilisiltana Hartwall areenalla järjestetty show ei yllättänyt suuntaan eikä toiseen. 1,5 tunnin ajan lavalla näkyi jos jonkinlaista jonglööriä, pelleä, koiraa ja lanteenvetkuttajaa. Suurimman osan aikaa paikalla oli myös Britney Spears.



Kun show on kestänyt vajaan tunnin ja artisti on tänä aikana laulanut todistettavasti yhden kappaleen, sanonut kerran "thank you" ja kerran kysynyt maagisen kysymyksen "whazzup Finland?", voitaneen todeta, ettei tällä hulabaloolla ole mitään tekemistä konsertin kanssa. Fiilis oli käytännössä kuin keskimääräistä paremmassa discossa, jos nyt sattuu pitämään discoista, joissa soitetaan vain yhden artistin musiikkia ja jonne pääsy maksaa kolminumeroisen summan. Edes keskelle hallia pystytetty pyöreä lava ei säväyttänyt, Metallica kun teki saman jo alkukesästä ja paljon suuremmalla tunteella, joskin hillitymmällä garderoobilla ja vähemmillä lanteenvetkuttajilla.

Eräs yleisön joukossa ollut ilmaisi asian näin: "Mitään odotuksia ei ollut ja silti petyin". Itsekin petyin, vaikka koin saavani juuri sitä, mitä olin odottanutkin. En voinut olla muistelematta alkukesän timanttista Bruce Springsteenin konserttia Ratinalla, vaikka vertailu Springsteenin kaltaisen laulajan ja Britney Spearsin kaltaisen konseptin välillä ei liene kovinkaan reilua tai edes perusteltua. Ilmeisesti olin kuitenkin salaa toivonut, että Britneystä olisi huokunut edes vähäinen Brucen kaltainen välittäminen tai kiinnostus yleisöään kohtaan. Väitetyistä liikakiloista en osaa sanoa juuri mitään, suurimman osan aikaa varsin taidokas taustatanssijaryhmä peitti tähtösen jos jonkinmoiseen sulkaan, huiviin tai sateenvarjoon.



Pisteitä on silti annettava äärimmäisen taidokkaasta lavashow'sta ja tunnelmasta, joka käsittämättömästi pysyi korkealla loppuun asti. Jos yleisö tuli katsomaan hienoa show'ta, niin sellaisen se myös sai. Pukeutumiseensa panostaneita tosifaneja ja heidän varauksetonta ihailuaan oli ilo katsella. Suurelle osalle heistä varmasti riitti se, että saivat katsella idoliaan sulkien ja huivien välistä reilun tunnin ajan. Ensi kerralla, kun itse haluan kuunnella CD:tä porukalla, riittänee taustalle vähempikin sirkus.


Alla vielä lyhyt klippi, jonka on kuvannut yksi arviolta 12 000:sta kuvauskieltoa noudattamatta jättäneistä.

Hit me baby one more time. Just don't publish any of it.

Kohta tämä blogaaja ottaa suunnan kohti Hartwall areenaa ja Britney Spearsin taustanauhan konserttia. Konsertin uutisointi on pyörinyt lähinnä järjettömien kuvausrajoitusten ympärillä. Britney kun haluaa valita kaikki konsertista julkaistavat kuvat itse ja julkaisu verkossa ei ole lainkaan sallittua. 30 päivän päästä konsertista kuvia ei saa enää julkaista lainkaan. Suomalaismediat boikotoivat konserttia aivan ymmärrettävästi.

Syyksi kyseisiin rajoituksiin on epäilty sitä, että B on viime aikoina päässyt pyöristymään eikä ilmeisesti halua muutamaa liikakiloaan ikuistettavan. Haluaisin väittää, että ne kilot eivät kiinnosta ketään: konserttiyleisö haluaa jälkifiilistellä konserttia ja kotiin jääneet ovat kiinnostuneita siitä, millainen show oli kyseessä. En kuitenkaan väitä näin. Totta ihmeessä me olemme kiinnostuneita niistä kiloista. Olisin vain toivonut, että tähtösen nahka olisi jo kasvanut tarpeeksi paksuksi kestämään muutamat arvostelevat kommentit, etenkin, kun sama keskustelu Britneyn kohdalla käytiin jo muutama vuosi takaperin. Tietenkään en täysin tiedä, mistä puhun: omista festarikiloistani eivät huomauta muut kuin oma peilini. Ja eräs pönttö ex.

Loppuun fiilistelkäämme biisiä, josta kaikki jossain määrin sai alkunsa (mikäli meillä suhteellisen tuntematonta Mickey Mouse Clubia ei lasketa). Video on ajalta, kun neidon väitetyllä seksuaalisella koskemattomuudella ajateltiin olevan pr-arvoa, ajalta ennen avioliittosekoilua, huoltajuuskiistoja tai kabbala -hypetystä. Ajalta, kun Britney Spearsin saaminen Suomeen oli vasta kaukainen haave.



Muistattehan kaikessa Britney-huumassa myös osallistua musaskabaan!